Aina välillä on hyvä palata miettimään sitä, mitä on itse partiosta saanut. Itse olen saanut ainakin valtavasti taitoja ja osaamista, joita käytän töissä joka päivä. Se on myös syy sille, miksi jatkan partioprojektien tekemistä edelleen: haluan, että myös muilla olisi mahdollisuus oppia yhtä paljon.
Torstai klo 8.30. Viikkopalaveri eri organisaatiossa työskentelevän kollegan kanssa alkaa: käymme läpi kalenteria, aikatauluja ja tapahtumakutsuja. Kokous etenee tehokkaasti ja saamme kaikki tarvittavat asiat käsiteltyä. Teemme päätöksiä ja jos emme keksi ratkaisua, laitamme kysymyksen eteenpäin.
Tajuan, että vaikka olen istunut vuosia erilaisissa toimistopalavereissa ja muissa, parhaat kokouskokemukset ja opit ovat peräisin kauempaa. Lippukunnan hallituksessa opin jo vaeltajaikäisenä, miten päätöksiä tehdään ja miten niistä myös kerrotaan muille. Lukuisissa eri partioprojekteissa olen oppinut, miten kokouksissa voi puhumisen lisäksi myös tehdä asioita.
Klo 10.00 alkaa tärkeä suunnittelukokous Ison Pomon kanssa. Esittelen tekemääni suunnitelmaa loppuvuoden aikatauluista ja huomaan, että yllättäen tilanne ei juurikaan edes jännitä, vaikka olen isossa vastuussa tärkeästä kokonaisuudesta.
Nykyään huomaan, että vastuu usein innostaa enemmän kuin jännittää.
Partiossa olen tietysti oppinut kantamaan vastuuta. Pienistä asioista, kuten yksittäisen retken yhdestä ohjelma-aktiviteetista. Myös isoista asioista, kuten vaikka kokonaisesta piirin kesäleiristä. Nykyään huomaan, että vastuu usein innostaa enemmän kuin jännittää.
Klo 12.15 kokouksen jälkeen täydennän esittelemiäni suunnitelmia excel-taulukkoon. Kyseisen ohjelman osaamiseni on muuten kehittynyt valovuosia eteenpäin sen jälkeen, kun aloitin lippukuntani taloudenhoitajana.
Klo 12.45 alkaa tulla kiire. Työhaastattelun vetäminen alkaa vartin päästä, ja muutama asia on vielä kesken.
Tämä niin kutsuttu ”viimeisen illan ihme” on varmasti meille jokaiselle tuttua partiosta. Yllättävän paljon voi saada valmiiksi viime tipassa, kun tietää mitä tekee ja on valmis tarttumaan toimeen.
Partiossa olen oppinut myös kestämään kiirettä ja painetta. Partiotaitokisoissa on tullut useammin kuin kerran eteen tilanne, ettei kaikki ole vielä valmista silloin kuin pitäisi.
Klo 13.00, työhaastattelu alkaa. Saattaa yllättää, mutta itseasiassa sellaisen vetämisestäkin ensimmäinen kokemukseni on partiosta. Pestihaastatteluja on vedetty toki lukuisia, mutta Kimaran johtajana olen myös päässyt rekrytoimaan ihan työsuhteeseen palkattua projektipäällikköä.
Klo 14.10 ryhdyn viimeistelemään seuraavan päivän matka-aikataulua. Työ on yllättäen aika samanlaista kuin vaikkapa retkisuunnitelman tekeminen. Aikatauluun kirjataan matka-ajat, ohjelmanumerot, vastuuhenkilöt ja listataan tarvittavat materiaalit. Kiitos partiokokemusten, tajuan varata tiukan päivän aikatauluun myös aikaa pienille tauoille ja sekoilujen korjaamiselle.
Klo 15.30 ryhdyn ohjeistamaan vapaaehtoistiimejämme ja vastaan kysymyksiin. Tuskin tulee yllätyksenä, että olen juuri tässä työtehtävässä aika omimmillani. Vapaaehtoisia olen johtanut partiossa jo melkein kymmenen vuotta. Tiedän lisäksi omasta kokemuksesta, miltä tuntuu yhdistää töitä ja vapaaehtoistöitä.
Klo 16.16 esimies keskeyttää työnteon ja kysyy epäselväksi jääneestä laskusta. Käy ilmi, että kulua ei ole koskaan hyväksytetty hänellä – minä sen sijaan olen tiennyt siitä. Myönnän virheeni ja sovimme, miten toimimme jatkossa.
Virheiden myöntäminen oli minulle joskus tosi vaikeaa. Partiossa olen kuitenkin harjaantunut siinäkin paremmaksi ja oppinut ennen kaikkea sen, että anteeksi pyytämällä ja eteenpäin katsomalla selviää monesta kivuliaastakin tilanteesta.
Työpäivän jälkeen jatkan Kimaran puuhikseen. Siellä tehdään paljon samoja asioita kuin aiemmin päivällä töissäkin. Naurua kuuluu kuitenkin enemmän.
Kimaran mestaripestejä on yhä auki! Pesteissä pääset varmasti oppimaan kaikenlaista – sekä myös nauramaan yhdessä kavereiden kanssa. https://www.partio.fi/pestihaku/?search=kimara
Kuvat: Aapo Rainio, Juho Nuottimäki