Kulunut kuukausi on vierähtänyt ankaran talouspuuhastelun parissa, sillä Kimara-projektissa käydään läpi ensimmäistä budjettikierrosta. Kyseessä on sikäli jännittävä budjetti, että sen pohjalta päätämme myös leirin osallistumismaksun.
Budjetointi on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Sitä todella tuntee partiolaisena vastuunsa ja velvollisuutensa, kun Excelissä pyörivät kymmenet ja sadat tuhannet eurot, ja paraskin arvio tulevista kustannuksista on oikeastaan ennustamista. Toisaalta budjetti on myös ensimmäisiä oikeasti konkreettisia askelia Kimaran rakentamisessa. Sen pohjalta näkee, mitä leirille on tulossa. Sen verran voin paljastaa, että ainakin ruokaa, ohjelmatarvikkeita, riukua ja lautaa, busseja ja kiittämistä
Rahan menoa ei voi estää
Leiriprojektia ei tehdä kuplassa vaan kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, vaikuttaa myös meihin. Siksi Kimaran taloutta pohtiessamme olemme törmänneet varmasti kaikille tuttuihin ongelmiin: hinnat nousevat, mutta palkat eivät. Etenkin yhdet partioleirin isoimmista kustannuksista, ruoka ja rakennusmateriaalit, ovat ampaisseet viime vuosina pilviin.
Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että esimerkiksi Kliffan kaltaista leiriä ei enää saa kesällä 2024 rakennettua samalla rahalla. Jotain on siis keksittävä, sillä meille ei ole ratkaisu nostaa leirimaksua aina vain ylemmäs ja ylemmäs tilanteessa, jossa moni on muutenkin taloudellisesti ahtaalla. Meidän on siis leiritoimikuntana viilattava budjettia, jotta mahdollisimman monella olisi varaa tulla Kimaralle.
Kimara on uutta ja vanhaa yhdistävä piirileiri, ei metsäfestari tai finnjamboree
Budjetoinnin ohessa on ollut myös hyvin aikaa palata siihen, mitä tässä projektissa ollaan lopulta tekemässä. Vastaus on yksinkertainen mutta silti ajatuksia herättävä. Me teemme piirileiriä.
Piirileiri on kesäleiri, jossa koko PäPa:n piiri ja kaikki sen lippukunnat pääsevät kohtaamaan ja nauttimaan leiriarjesta yhdessä (toki pääkaupunkiseutulaiseen tapaan ovet ovat avoinna muuallekin). Piirileirillä on päpalaisia ominaispiirteitä ja alueiden omia juttuja, siellä on ohjelmaa ja telttakyläelämää, mutta myös ison leirin vilskettä ja palveluita.
On myös tärkeää muistaa, mitä piirileiri ei ole, tai sen ei tarvitse olla: festari tai finnjamboree. Kimara ei yritä olla pieni kylä keskellä Evoa, hektinen kuin miljoonakaupungin ydin, vaan kaikkien pääkaupunkilaisten partiolaisten ja pääkaupunkilaisesta partiosta kiinnostuneiden yhteinen kesäleiri, joka vain sattuu olemaan suuri. Siksi meidän ei myöskään tarvitse tehdä aivan kaikkea sitä, mitä esimerkiksi Kajolla on tehty.
Kimara on samaan aikaan myös uutta ja vanhaa. On sellaisia asioita, oikeita piirileirijuttuja, jotka haluamme toteuttaa myös tällä leirillä. Siksi varaamme niihin myös rahaa. Mutta on myös asioita, jotka voisi tehdä eri tavalla kuin aiemmin, ehkä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tai jollain aivan uudella menetelmällä. Silloin ehkä kustannuksetkaan eivät ole niin suuria.
Budjetti on vielä kesken, eikä osallistumismaksukaan ole vielä selvillä. Mutta budjettia kannattaa viilata juuri nyt (sekä tietysti tulevissakin budjettikierroksissa), miettiä mistä säästää, ja mitä jättää pois tai tehdä uudella tavalla. Leirin tekevät kuitenkin osallistujat, eivät rahalla ostetut puitteet.